Luimme englannin tunnilla näytelmää Blood Wedding. Alkuperäisin näytelmä on espanjalainen. Näytelmän lopussa on häät. Häissä morsian karkaa toisen miehen kanssa. Miten nämä espanjalaiset tässä näytelmässä reagoivat? Toteavat, että tänä yönä veri virtaa ja lähtevät karanneen parin perään koko juhlaväen voimin. Lopulta näytelmässä niin sulhanen kuin tämä morsiamen vienyt mies kuolevat. Tämähän on vain näytelmää. Näytelmä kuitenkin perustuu 1920-luvun lopun tositapahtumille, jossa kylläkin vain tämä morsiamen ryöstäjä tapetaan.
Näytelmän luettuamme aloimme keskustelemaan tästä reagoinnista. Sitten englannin opettaja kertoi, että ei Briteissä tuolla tavalla todellakaan reagoitaisi. Totta kai se olisi hyvin "pöyristyttävää", mutta ei kuitenkaan perään lähdettäisi. Tämän jälkeen hän esitti teorian: "mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä miedommin asioihin reagoidaan." Hän kertoi myös tapauksen tyttärestään, joka oli asunut kaksi vuotta Ruotsissa. Hän oli siellä ystävänsä kanssa huomanneet tämän erittäin maltillisen reagoimisen kaikkeen. He päättivät tehdä testin: he menivät suuren kauppaan. Kaupassa toinen heistä hyppäsi ostoskärryihin, ja toinen alkoi työntämään niitä melkoista vauhtia. Miten reagoivat ruotsalaiset? Eivät mitenkään. He olivat kuin eivät olisivat huomanneet mitään.
Aloin tätä pohtimaan, että miten totta tämä olikaan. Suomessa varmaan vieläkin rankemmin annetaan toisten olla miten ovat. Totta kai saatetaan selän takana puhua vaikka mitä paskaa, mutta suoraan ei sanota mitään. Eihän se muille kuulu miten joku toimii. Tätä vartenhan kasvatus alkaa jo lapsesta. Lapset, joita ei ole vielä niin hyvin tähän pohjolan tapaan vielä opetettu, kyllä kertovat mielipiteensä kirkkailla äänillänsä. "Kato kun tolla mummolla on iso nenä!", "Kato kun toi setä kaatu suksillaan." ja "Haiseepa täällä pahalle," ovat ihan tavallisa kommentteja lapsien suista. Sitten äidit ja isät häpeävät silmät päästään ja tiuskivat lapsillensa, että oles jo hlijaa. No, siihen me olemme tottuneet ja niin sen tulee ollakin.
Esitän teille vielä yhden tiukan kysymyksen. Odotan ainakin Ilarin ja Kaarenin kykenevän vastaamaan tähän: "Sofian Maailmassa puhutaan useaan otteeseen romanttisesta ironiasta. Vain yhden kerran tässä kirjassa sitä kuitenkin oikeasti käytetään. Mikä kohta se on?"
-Aapo
p.s. Mietin tässä, että mistä johtuu että kumpikin on mutta molemmat ovat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Kumpikin on on kumpikin on, koska kumpi on yksikkö ja -kin on vaan liite siinä perässä... eli kumpikin on siis periaatteessa yksikkömuoto... monikko olisi kummatkin ovat =täydellinen aukottomuutta vailla oleva perustelu :p
...kyllä toi mieto reagoiminen pitää aika hyvin paikkaansa, paitsi joillain kun on tarpeeks viinaa päässä
joo, se kohta löytyy sivulta 145. Helppo nakki.
Oon kyllä ihan samaa mieltä tosta reagointi jutusta. Mulla oli tähän joku hieno juttu, mut en saa sitä tässä tohinassa ilmaistua.
Itse en ainakaan loytanyt sita tuolta sivulta.
mitä on romanttinen ironia?!
Kai nyt iroaniakin saa joskus romanttiseksi heittäytyä. Älkäämme suinkaan ahdistelko sitä kiusallisilla kysymyksillä sen romanttisuudesta, saattaa raukka parka vaikka alkaa ujostella.
Tuskinpa tässä seurassa...
Lähetä kommentti