Lähden kävelemään illalla ulos. Pitää viedä kirje postilaatikkoon. Alkaa hiljalleen jo hämärtään, katulamput ovat jo syttyneet. Postilaatikolle ei ole pitkä matka, ehkä noin viisisataa metriä. Kuuntelen siinä musiikkia matkallani. Laitan kirjeen laatikkoon ja huomaan siitä ihan läheltä lähtevän pienen kapean tien, jota ei ole valaistu. Mietin hetken, ja päätän lähteä sitä pitkin kävelemään - eihän tässä nyt parempaakaan tekemistä ole. Kun kävelen kauemmaksi tuolta valaistulta tieltä, taivaan värit alkavat erottua paremmin. On se vaihe illasta, kun voit nähdä kaikki sinisen sävyt. Taivaanrannassa vielä hieman punertaa.
Pian huomaan jo ensimmäisen tähden syttyvän taivaalle, sitten toisen. Jatkan matkaani ja huomaan selkäni takana kuun ilmestyvän esiin talojen takaa. Se on lähes täysi, mutta kuitenkin aika pieni. Jatkan vielä vähän matkaa noita nyt jo kymmeniä tähtiä katsellen. Tähtiä katsellessa muut asiat alkavat tuntua niin merkityksettömiltä. Etenkin sellaiset tekijät kuin aika ja paikka. Osittain samoja tähtiä tekin siellä Pohjolassa ihailette kuin minä täällä. Toisekseen noita samoja tähtiä aion katsella vielä eläkepäivillänikin, toivottavasti silloin myös itseäni miellyttävämmässä seurassa. Onneksi siitä ei kuitenkaan vielä tarvitse murehtia ollenkaan. Käännyn tiellä ja lähden kävelemään takaisin.
I always take the long way home.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Moro morooja terveiset Kuusamosta! Löydettiin ilmanen nettipääte ja heti oli pakko dataa :D Tääl on ollu sumuista, mut aina välillä on selkeää,käytiin äsken suurpeto keskuksessa, siel oli karhuja, ilveksiä, kettuja ja ahmakin. Eilen oltiin Oulangan kansallispuistossa kattomassa "Suomen komeinta koskea" Kiutaköngäs:tä miten se nyt ikinä kirjotettiinkaan...
Moikka moi:)
Vietettiin ALinan, Jannen, Christan ja Mikon kanssa muutama päivä meidän mökillä. Ihailtiin myös melkein täyttä kuuta ja niitä samoja tähtiä:)
Ja oli se kotimatka miten pitäkä vain, pääasia että tulee kotiin.
Minäkin näinä pimeinä syysiltoina tuijottelen kuuta. En mä mitään ajattele, jäädyn vain sitä tuijottamaan pidemmäksi aikaa, se kun on niin yksinäisen oloonen kaveri siellä tyhjyyden keskellä.
Ostin tänään juuri YUPn uusimman albumin ja sitten vietin hetken kaupungissa Lorenzon kanssa, eihän vaihto-oppilaita sovi yksin jättää!
Sitten huomenissa suuntaan sinne Kalajoelle ja sieltä, ahh, NSUTeehen, toivottavasti tulee hyvä turnaus!
Elämänhaluista ja voittokulkuista elämää sinne!
Tässä on suhteellisen huima biisi loppupeleissä
-öööö Ville
Heihou. Tästä tuli mieleeni, että tänään toi kuukaveri on aikas huge.
Ei muuta (:
Lähetä kommentti