Kaikenmaailman ihmisiä..

Kävin eilen tapaamassa saksalaisia kavereita Swanseassa. Nii-i, ihan oikeesti. En mä nyt mikään täydellinen antisosiaalisuus ollutkaan. ;/ No mut enivei, mentiin sitten pelaan biljardii ja keilaileen ensiksi. Se oli ihan suhteellisen mukavaakin jopa. No, sitten me mentiinkin jo syömään ja sepä vasta mukavaa olikin :b Maittavan Subway-ruoan jälkeen sitten suuntasimmekin Crossfireen, kaikkien nörttien ja muiden vastaavien kokoontumispaikkaan. Siellä nimittäin on tietokoneita. Paljon tietokoneita. Niillä sitten voi pelata toisten kanssa. Siellä sit meillä menikin loppuilta, eli pelattiin siellä neljä tuntii Counterstrike: sourcea ja Warcraft kolmosta (Frozen Thronella tietenkin ;) Oli kyllä tosi nörtti olo sen jälkeen.

Mahtavinta oli kuitenkin, kun menin bussipysäkille odotteleen bussia. Rupesin vähän ihmetteleen kun se sano että vika bussi menis kuuden aikaan (kello oli jotain kaheksan). Rupesin sit ihmetteleen kun olin netistä varmasti kattonu että yhteentoista asti kulkis bussei. Sitten näin sen mun bussin: huh huh. Ette uskokaan kuinka nopeesti reagoin kun se kääntykin risteystä ennen vasemmalle. Jalat alle vaan samantien ja vesisateeseen. Siinä sit juoksentelin sitä bussia kiinni. Paskempi homma vaan oli, että pitäis ylittää tie jotta pääsisin sinne bussiin joskus. No sain tien ylitettyy ja onnekseni seuraavalla pysäkillä oli porukkaa niin bussin pysäyttivät. Ahtauduin bussiin sisään ja sain jopa istumapaikan.

Hetken aikaa matkustettuani tein sen illan virheen: katsoin, että takarivistä poistui joku ja sinne jäi hyvin tilaa. Niinpä kävelin sinne. Siinä viiden istuimen rivissä istui vain yksi kaveri lisäkseni. En sen enempää kiinnittänyt huomiota. Joka tapauksessa se tervehti mua, vaikka kuinka yritin näyttää siltä että turha tulla jutteleen. Ynähdin jotain takasin, ja kun vilkasin sinnepäin niin huomasin kuinka sen silmät harotti ihan joka suuntaan. No siitä se sitten alko, kun se alko selittään kuulkaa ihan kaikkea. Siitä kuinka se tykkää lähtee kaupunkiin juomaan, ja tulla bussilla takas (muistakaa että kello oli kaheksan), siitä kuinka se osaa ajaa autoa ja kyseli että onks mulla työtä ja mitä teen ja kaikkee sellasta. Sitten se kerto että kuinka se on polttanu 10 jotain juttuu tänään, joista kaheksan oli kannabista ja sit se kyseli että poltaks mä pilvee, ja kaikkee muuta jännää.

No, sitten se yhtäkkiä pomppaakin sieltä paikaltaan siihen mun eteen istumaan. No, mikäpä siinä mutta kun se alkaa esitteleen mulle sen niskassa olevia finnejä. Kyselee että onks ne pahoja, montaks niitä on ja onks mulla sellasii. Joo joo... No sit alko kuule jo Aapolla menee hermot, kun se alko arvosteleen mun lettii. Kerto että se on ihan liian pitkä. Onneks oli kuitenkin ystävällinen henkilö kyseessä: lupasi leikkaa mun letin kolmella punnalla ;D Jätin tarjouksen kuitenki väliin. Sitten kaveri vielä tuli kädellänsä kokeileen mun lettiä. Huh huh.

No sit ihan yöstä se totee, et oli kiva tavata ja menee seuraavaan penkkiriviin häirköimään muita. Sellanen tarina tällä kertaa. Tässä mietin tosiaan, että matkailu tosiaan avartaa: tän matkan aikana olen jo nähnyt verille hakatun naisen, humalaisen miehen bussissa kolmen lapsen kanssa, ja lapset oli tuhat kertaa aikuisempia kuin isänsä, liian aikuisia ja nyt sit tollasen huumenarkkarin, joka kerto että käyttää huumeita joka aamu, ja aina töissä ja sillee. Mitä seuraavaksi?