Jännää

Huomenna on luvassa aika jännä päivä. Maanantainakin varmaan. Ainakin toivottavasti. Kattoo ny. Kerron taas joskus lisää.

Jäähyväiset

"on aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa.."

Niin, nyt sitä taas tapahtuu että hienoja ihmisiä joiden kanssa olen nauranut, viettänyt aikaani, pohtinut tehtäviä oppitunneilla ja muuten vaan jutustellut en välttämättä tapaa enää koskaan. Nyt olen oikeastaan aika onnellinen, että meistä ei yhtään parempia ystäviä koskaan tullut koska nytkin tuntuu jo haikealta. Kuusi saksalaista luokkatoveriani ovat siis lähdössä lauantaina, eivätkä ole takaisin tulossa. Nämä tilanteet vaan eivät oikein ole minua varten. Mieleenikään ei tule itkeä. Minulla ei myöskään ole tapana ylistää ihmistä. Taidan enemmän kuitenkin olla tekojen kuin sanojen mies. Tänään ollaan haikeita, huomenna katsotaan jo eteenpäin. Jokainen (melkein) ihminen on tutustumisen arvonen ja silleen.

Reagomista

Luimme englannin tunnilla näytelmää Blood Wedding. Alkuperäisin näytelmä on espanjalainen. Näytelmän lopussa on häät. Häissä morsian karkaa toisen miehen kanssa. Miten nämä espanjalaiset tässä näytelmässä reagoivat? Toteavat, että tänä yönä veri virtaa ja lähtevät karanneen parin perään koko juhlaväen voimin. Lopulta näytelmässä niin sulhanen kuin tämä morsiamen vienyt mies kuolevat. Tämähän on vain näytelmää. Näytelmä kuitenkin perustuu 1920-luvun lopun tositapahtumille, jossa kylläkin vain tämä morsiamen ryöstäjä tapetaan.

Näytelmän luettuamme aloimme keskustelemaan tästä reagoinnista. Sitten englannin opettaja kertoi, että ei Briteissä tuolla tavalla todellakaan reagoitaisi. Totta kai se olisi hyvin "pöyristyttävää", mutta ei kuitenkaan perään lähdettäisi. Tämän jälkeen hän esitti teorian: "mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä miedommin asioihin reagoidaan." Hän kertoi myös tapauksen tyttärestään, joka oli asunut kaksi vuotta Ruotsissa. Hän oli siellä ystävänsä kanssa huomanneet tämän erittäin maltillisen reagoimisen kaikkeen. He päättivät tehdä testin: he menivät suuren kauppaan. Kaupassa toinen heistä hyppäsi ostoskärryihin, ja toinen alkoi työntämään niitä melkoista vauhtia. Miten reagoivat ruotsalaiset? Eivät mitenkään. He olivat kuin eivät olisivat huomanneet mitään.

Aloin tätä pohtimaan, että miten totta tämä olikaan. Suomessa varmaan vieläkin rankemmin annetaan toisten olla miten ovat. Totta kai saatetaan selän takana puhua vaikka mitä paskaa, mutta suoraan ei sanota mitään. Eihän se muille kuulu miten joku toimii. Tätä vartenhan kasvatus alkaa jo lapsesta. Lapset, joita ei ole vielä niin hyvin tähän pohjolan tapaan vielä opetettu, kyllä kertovat mielipiteensä kirkkailla äänillänsä. "Kato kun tolla mummolla on iso nenä!", "Kato kun toi setä kaatu suksillaan." ja "Haiseepa täällä pahalle," ovat ihan tavallisa kommentteja lapsien suista. Sitten äidit ja isät häpeävät silmät päästään ja tiuskivat lapsillensa, että oles jo hlijaa. No, siihen me olemme tottuneet ja niin sen tulee ollakin.

Esitän teille vielä yhden tiukan kysymyksen. Odotan ainakin Ilarin ja Kaarenin kykenevän vastaamaan tähän: "Sofian Maailmassa puhutaan useaan otteeseen romanttisesta ironiasta. Vain yhden kerran tässä kirjassa sitä kuitenkin oikeasti käytetään. Mikä kohta se on?"

-Aapo

p.s. Mietin tässä, että mistä johtuu että kumpikin on mutta molemmat ovat.

Arkea

Hmm, aika hiljasta on täällä mun blogissani jostain syystä ollut. En kyllä ymmärrä miksi ;D Ei mulla vieläkään mitään asiaa oikeasti olen, joten kirjotan tylsän mitäkuuluu -jutun. Anteeksi tämä.

Tänään oli juuri fysiikan koe. Oli kyllä aika älytöntä, sillä lähdin sieltä vaan 2 minuuttia ennen ajan loppumista. Minä joka jättää luokan aina ekana. Täytyy kyllä myöntää, että niin kyllä tein taas mutta kuitenkin. Ihan liian pitkä koe siis. Sain myös matikan kokeeni takasin. Taisin olla vaatimattomasti paras. Kolme vuotta vanhepaani Charlesia tais vähän ärsyttää. Joskus vaan käy niin.

Kävin eilen ihmekauppa-Argosissa. Se on jotain mitä Suomessa (onneksi) ei ole vielä keksitty. Käveltiin velipoikani kanssa sinne sisään ja vähän aikaa kattelin ympärilleni että mitä hittoa. Veikkani sitten kysyi, että osaanko homman ja totesin että en kyllä. Homman nimi oli siis, että ensin tutkittiin sellatteesta katalogista, tuotteet mitä haluttiin. Minä siis ostin lompakon. Sitten johonkin masiinaan paineltiin sen tuotteen koodi tarkistettavaksi, että onko niitä tarjolla. Yksi lompakko oli jäljellä. Tässä vaiheessa sitten mennään jo maksamaan tämä tuote, jota ei olla vielä edes tavattukaan. Sitten kun se on maksettu, niin saadaan kuitti ja sitten se tuodaan parin hetken päästä sellasella liukuhihnasysteemillä. Oli kyllä jännä systeemi. En kyllä taida ostaa sieltä enää mitään, oli meinaa sen verran hirveä lompakko.

Kiitos ja hei,
Aapo

Jos olisin rikas, ostaisin paljon öljyä nyt. Myisin sen sitten ensi syksyn alussa kolminkertasella hinnalla. Musta tulis vielä rikkaampi. Eipä nyt satu oleen rahaa. Surullista :/

Niin tosiaan, öljyn hinta on nyt 50 taalaa tynnyri. Se oli loppukesästä 150 taalaa. Eiköhän se taas nouse.

Joo, just joo!

Tänään melkein kaaduin, koska liukastuin iltapäivällä jäähän. Pitäisi siis ehkä aloittaa käyttään takkia. Alkoi sitten joulukuu. Aikas kivaa ja anteeksi hiljaisuuteni.

Heipä hei taas!