Huomenna on luvassa aika jännä päivä. Maanantainakin varmaan. Ainakin toivottavasti. Kattoo ny. Kerron taas joskus lisää.
lauantai 20. joulukuuta 2008
torstai 18. joulukuuta 2008
Jäähyväiset
"on aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa.."
Niin, nyt sitä taas tapahtuu että hienoja ihmisiä joiden kanssa olen nauranut, viettänyt aikaani, pohtinut tehtäviä oppitunneilla ja muuten vaan jutustellut en välttämättä tapaa enää koskaan. Nyt olen oikeastaan aika onnellinen, että meistä ei yhtään parempia ystäviä koskaan tullut koska nytkin tuntuu jo haikealta. Kuusi saksalaista luokkatoveriani ovat siis lähdössä lauantaina, eivätkä ole takaisin tulossa. Nämä tilanteet vaan eivät oikein ole minua varten. Mieleenikään ei tule itkeä. Minulla ei myöskään ole tapana ylistää ihmistä. Taidan enemmän kuitenkin olla tekojen kuin sanojen mies. Tänään ollaan haikeita, huomenna katsotaan jo eteenpäin. Jokainen (melkein) ihminen on tutustumisen arvonen ja silleen.
Niin, nyt sitä taas tapahtuu että hienoja ihmisiä joiden kanssa olen nauranut, viettänyt aikaani, pohtinut tehtäviä oppitunneilla ja muuten vaan jutustellut en välttämättä tapaa enää koskaan. Nyt olen oikeastaan aika onnellinen, että meistä ei yhtään parempia ystäviä koskaan tullut koska nytkin tuntuu jo haikealta. Kuusi saksalaista luokkatoveriani ovat siis lähdössä lauantaina, eivätkä ole takaisin tulossa. Nämä tilanteet vaan eivät oikein ole minua varten. Mieleenikään ei tule itkeä. Minulla ei myöskään ole tapana ylistää ihmistä. Taidan enemmän kuitenkin olla tekojen kuin sanojen mies. Tänään ollaan haikeita, huomenna katsotaan jo eteenpäin. Jokainen (melkein) ihminen on tutustumisen arvonen ja silleen.
keskiviikko 10. joulukuuta 2008
Reagomista
Luimme englannin tunnilla näytelmää Blood Wedding. Alkuperäisin näytelmä on espanjalainen. Näytelmän lopussa on häät. Häissä morsian karkaa toisen miehen kanssa. Miten nämä espanjalaiset tässä näytelmässä reagoivat? Toteavat, että tänä yönä veri virtaa ja lähtevät karanneen parin perään koko juhlaväen voimin. Lopulta näytelmässä niin sulhanen kuin tämä morsiamen vienyt mies kuolevat. Tämähän on vain näytelmää. Näytelmä kuitenkin perustuu 1920-luvun lopun tositapahtumille, jossa kylläkin vain tämä morsiamen ryöstäjä tapetaan.
Näytelmän luettuamme aloimme keskustelemaan tästä reagoinnista. Sitten englannin opettaja kertoi, että ei Briteissä tuolla tavalla todellakaan reagoitaisi. Totta kai se olisi hyvin "pöyristyttävää", mutta ei kuitenkaan perään lähdettäisi. Tämän jälkeen hän esitti teorian: "mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä miedommin asioihin reagoidaan." Hän kertoi myös tapauksen tyttärestään, joka oli asunut kaksi vuotta Ruotsissa. Hän oli siellä ystävänsä kanssa huomanneet tämän erittäin maltillisen reagoimisen kaikkeen. He päättivät tehdä testin: he menivät suuren kauppaan. Kaupassa toinen heistä hyppäsi ostoskärryihin, ja toinen alkoi työntämään niitä melkoista vauhtia. Miten reagoivat ruotsalaiset? Eivät mitenkään. He olivat kuin eivät olisivat huomanneet mitään.
Aloin tätä pohtimaan, että miten totta tämä olikaan. Suomessa varmaan vieläkin rankemmin annetaan toisten olla miten ovat. Totta kai saatetaan selän takana puhua vaikka mitä paskaa, mutta suoraan ei sanota mitään. Eihän se muille kuulu miten joku toimii. Tätä vartenhan kasvatus alkaa jo lapsesta. Lapset, joita ei ole vielä niin hyvin tähän pohjolan tapaan vielä opetettu, kyllä kertovat mielipiteensä kirkkailla äänillänsä. "Kato kun tolla mummolla on iso nenä!", "Kato kun toi setä kaatu suksillaan." ja "Haiseepa täällä pahalle," ovat ihan tavallisa kommentteja lapsien suista. Sitten äidit ja isät häpeävät silmät päästään ja tiuskivat lapsillensa, että oles jo hlijaa. No, siihen me olemme tottuneet ja niin sen tulee ollakin.
Esitän teille vielä yhden tiukan kysymyksen. Odotan ainakin Ilarin ja Kaarenin kykenevän vastaamaan tähän: "Sofian Maailmassa puhutaan useaan otteeseen romanttisesta ironiasta. Vain yhden kerran tässä kirjassa sitä kuitenkin oikeasti käytetään. Mikä kohta se on?"
-Aapo
p.s. Mietin tässä, että mistä johtuu että kumpikin on mutta molemmat ovat.
Näytelmän luettuamme aloimme keskustelemaan tästä reagoinnista. Sitten englannin opettaja kertoi, että ei Briteissä tuolla tavalla todellakaan reagoitaisi. Totta kai se olisi hyvin "pöyristyttävää", mutta ei kuitenkaan perään lähdettäisi. Tämän jälkeen hän esitti teorian: "mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä miedommin asioihin reagoidaan." Hän kertoi myös tapauksen tyttärestään, joka oli asunut kaksi vuotta Ruotsissa. Hän oli siellä ystävänsä kanssa huomanneet tämän erittäin maltillisen reagoimisen kaikkeen. He päättivät tehdä testin: he menivät suuren kauppaan. Kaupassa toinen heistä hyppäsi ostoskärryihin, ja toinen alkoi työntämään niitä melkoista vauhtia. Miten reagoivat ruotsalaiset? Eivät mitenkään. He olivat kuin eivät olisivat huomanneet mitään.
Aloin tätä pohtimaan, että miten totta tämä olikaan. Suomessa varmaan vieläkin rankemmin annetaan toisten olla miten ovat. Totta kai saatetaan selän takana puhua vaikka mitä paskaa, mutta suoraan ei sanota mitään. Eihän se muille kuulu miten joku toimii. Tätä vartenhan kasvatus alkaa jo lapsesta. Lapset, joita ei ole vielä niin hyvin tähän pohjolan tapaan vielä opetettu, kyllä kertovat mielipiteensä kirkkailla äänillänsä. "Kato kun tolla mummolla on iso nenä!", "Kato kun toi setä kaatu suksillaan." ja "Haiseepa täällä pahalle," ovat ihan tavallisa kommentteja lapsien suista. Sitten äidit ja isät häpeävät silmät päästään ja tiuskivat lapsillensa, että oles jo hlijaa. No, siihen me olemme tottuneet ja niin sen tulee ollakin.
Esitän teille vielä yhden tiukan kysymyksen. Odotan ainakin Ilarin ja Kaarenin kykenevän vastaamaan tähän: "Sofian Maailmassa puhutaan useaan otteeseen romanttisesta ironiasta. Vain yhden kerran tässä kirjassa sitä kuitenkin oikeasti käytetään. Mikä kohta se on?"
-Aapo
p.s. Mietin tässä, että mistä johtuu että kumpikin on mutta molemmat ovat.
maanantai 8. joulukuuta 2008
Arkea
Hmm, aika hiljasta on täällä mun blogissani jostain syystä ollut. En kyllä ymmärrä miksi ;D Ei mulla vieläkään mitään asiaa oikeasti olen, joten kirjotan tylsän mitäkuuluu -jutun. Anteeksi tämä.
Tänään oli juuri fysiikan koe. Oli kyllä aika älytöntä, sillä lähdin sieltä vaan 2 minuuttia ennen ajan loppumista. Minä joka jättää luokan aina ekana. Täytyy kyllä myöntää, että niin kyllä tein taas mutta kuitenkin. Ihan liian pitkä koe siis. Sain myös matikan kokeeni takasin. Taisin olla vaatimattomasti paras. Kolme vuotta vanhepaani Charlesia tais vähän ärsyttää. Joskus vaan käy niin.
Kävin eilen ihmekauppa-Argosissa. Se on jotain mitä Suomessa (onneksi) ei ole vielä keksitty. Käveltiin velipoikani kanssa sinne sisään ja vähän aikaa kattelin ympärilleni että mitä hittoa. Veikkani sitten kysyi, että osaanko homman ja totesin että en kyllä. Homman nimi oli siis, että ensin tutkittiin sellatteesta katalogista, tuotteet mitä haluttiin. Minä siis ostin lompakon. Sitten johonkin masiinaan paineltiin sen tuotteen koodi tarkistettavaksi, että onko niitä tarjolla. Yksi lompakko oli jäljellä. Tässä vaiheessa sitten mennään jo maksamaan tämä tuote, jota ei olla vielä edes tavattukaan. Sitten kun se on maksettu, niin saadaan kuitti ja sitten se tuodaan parin hetken päästä sellasella liukuhihnasysteemillä. Oli kyllä jännä systeemi. En kyllä taida ostaa sieltä enää mitään, oli meinaa sen verran hirveä lompakko.
Kiitos ja hei,
Aapo
Tänään oli juuri fysiikan koe. Oli kyllä aika älytöntä, sillä lähdin sieltä vaan 2 minuuttia ennen ajan loppumista. Minä joka jättää luokan aina ekana. Täytyy kyllä myöntää, että niin kyllä tein taas mutta kuitenkin. Ihan liian pitkä koe siis. Sain myös matikan kokeeni takasin. Taisin olla vaatimattomasti paras. Kolme vuotta vanhepaani Charlesia tais vähän ärsyttää. Joskus vaan käy niin.
Kävin eilen ihmekauppa-Argosissa. Se on jotain mitä Suomessa (onneksi) ei ole vielä keksitty. Käveltiin velipoikani kanssa sinne sisään ja vähän aikaa kattelin ympärilleni että mitä hittoa. Veikkani sitten kysyi, että osaanko homman ja totesin että en kyllä. Homman nimi oli siis, että ensin tutkittiin sellatteesta katalogista, tuotteet mitä haluttiin. Minä siis ostin lompakon. Sitten johonkin masiinaan paineltiin sen tuotteen koodi tarkistettavaksi, että onko niitä tarjolla. Yksi lompakko oli jäljellä. Tässä vaiheessa sitten mennään jo maksamaan tämä tuote, jota ei olla vielä edes tavattukaan. Sitten kun se on maksettu, niin saadaan kuitti ja sitten se tuodaan parin hetken päästä sellasella liukuhihnasysteemillä. Oli kyllä jännä systeemi. En kyllä taida ostaa sieltä enää mitään, oli meinaa sen verran hirveä lompakko.
Kiitos ja hei,
Aapo
tiistai 2. joulukuuta 2008
maanantai 1. joulukuuta 2008
Joo, just joo!
Tänään melkein kaaduin, koska liukastuin iltapäivällä jäähän. Pitäisi siis ehkä aloittaa käyttään takkia. Alkoi sitten joulukuu. Aikas kivaa ja anteeksi hiljaisuuteni.
Heipä hei taas!
Heipä hei taas!
lauantai 15. marraskuuta 2008
Wales - Suomi jota Venäjä ei koskaan valloittanut
Tuo otsikko on varmasti monen mielestä hyvin epäselvä. En ole täysin varma, että ymmärränkö sitä itsekään, mutta ei se mitään. Eilen englannin tunnilla joka tapauksessa syntyi pieni kiista eräästä asiasta: onko Wales valtio? Niin varmasti jokainen teistä siellä naureskelee, että ei tietenkään. Nämä welshit vaan eivät sitä niin helposti suostuneet uskomaan, vaikka minä ja saksalaiset yritimme heille selittää, että eihän Usan osavaltiotkaan ole mitään valtioita. Siinä vaiheessa, kun englannin opettaja sitten sanoi, että tuo on surkea vertaus koska siellä puhutaan samaa kieltä, mutta täällä puhutaan welshiä. En kyllä ole vielä ketään tavannu, joka ei englantii puhuisi mutta en viittiny alkaa tappeleen. Ei kai kukaan suomalainenkaan vakavissaan väitä, että Ahvenanmaa olisi oma valtionsa. Miten vaan.
Tämän keskustelun johdosta kuitenkin huomasin, että kuinka nationalistisia nämä welshit oikeasti ovatkaan. Welshin kieli yllätyksekseni on koko ajan kasvamassa. Kuitenkin se, että ne luulee olevansa oma valtio menee jo vähän liian pitkälle. Ehkä kuitenkin welshin kansa on koko ajan itsenäisyyttä kohti menossa, tiedä sitä.
Walesissa ja Suomessa voisi nähdä paljon samankaltaisuuksia. Molemmat ovat aikanaan jääneet suurvallan hallinnan alle. Suomi vain käytti saamansa mahdollisuutensa hyväkseen ja on nyt itsenäinen. Walesille taas ei tälläisiä mahdollisuuksia ole tarjottu, United Kingdom ja Englanti siinä sivussa kun on suhteellisen vakaa kautta aikain ollut.
Tämän keskustelun johdosta kuitenkin huomasin, että kuinka nationalistisia nämä welshit oikeasti ovatkaan. Welshin kieli yllätyksekseni on koko ajan kasvamassa. Kuitenkin se, että ne luulee olevansa oma valtio menee jo vähän liian pitkälle. Ehkä kuitenkin welshin kansa on koko ajan itsenäisyyttä kohti menossa, tiedä sitä.
Walesissa ja Suomessa voisi nähdä paljon samankaltaisuuksia. Molemmat ovat aikanaan jääneet suurvallan hallinnan alle. Suomi vain käytti saamansa mahdollisuutensa hyväkseen ja on nyt itsenäinen. Walesille taas ei tälläisiä mahdollisuuksia ole tarjottu, United Kingdom ja Englanti siinä sivussa kun on suhteellisen vakaa kautta aikain ollut.
perjantai 7. marraskuuta 2008
Tämän taivaan alla
Tuulee niin, että hiekka tunkee jokaiseen löytämäänsä reikään - no, ainakin korviin ja suuhun. Aurinko rakentaa merelle häikäisevän siltansa. Ihmiset, jotka kävelevät ja pyöräilevät tuota kevyenliikenteenväylää molempiin suuntiin, kuulevat lähinnä aaltojen jatkuvan maihinnousun ja autojen aiheuttavan sekamelskan. Yksi ei kuitenkaan kuule noista kumpaakaan. Tuo ainoa, joka on viitsinyt jäädä tuon kasvojapiiskaavan hiekan armoille istumaan. Tuo poika, joka on jäänyt tuijottelemaan horisontissa näkyvää Englantia mietteissään. Hän kuulee vain Jouni Hynysen sanat karhean äänen laulamana:
Miksi ihmeessä poika tuollaista edes kuuntelee? Ei hän ainakaan tuohon halua uskoa. Se nyt ei ole kuitenkaan pojalla päälimmäisenä mielessä. Enemmän pohdituttaa tulevaisuus. Se on pohdituttanut viimeaikoina paljon. Varsinkin nyt tänään kun poika oli alkanut miettimään menneisyyttään - ja tekemiään päätöksiään. Hän nimittäin olisi voinut tänä syksynä kirjoittaa jo osan aineistansa. Ainakin matematiikan. Hän olisi voinut olla ensi kevään todennäköinen vaihtoehto sen vuoden nuorimmaksi poikaylioppilaaksi. Nyt kuitenkin vaikuttaa, että matematiikankin kirjoittamiseen oli vielä kaksi ja puolivuotta aikaa. "Kirjoitan samaan aikaan kuin muutkin ikäiseni," poika ajattelee, "olen niin kuin muutkin - tavallinen."
Tavallisuus - juuri se mikä pojassa eniten risoo. Se mitä hän nimenomaan ei halua. Kulkea massan mukana. Senhän takia hän nyt tässäkin istuu ainoana "nauttimassa" syysilmasta. Sade kuitenkin yllättää/kirjoittaja kyllästyy kirjoittamaan enempää ja poikanen nousee ja lähtee takaisin koululle päin.
"Tämän taivaan alla tuuli puhaltaa. Se hakee vertaistaan.
Ja pieni ihminen ristii kätensä rukoillakseen,
mutta rukous on vain mutina tuulessa, ei sitä kukaan kuule ja
jos jostain joskus löytyy Jumala, ei se lapsekseen, kuvakseen - minua tunnista."
Miksi ihmeessä poika tuollaista edes kuuntelee? Ei hän ainakaan tuohon halua uskoa. Se nyt ei ole kuitenkaan pojalla päälimmäisenä mielessä. Enemmän pohdituttaa tulevaisuus. Se on pohdituttanut viimeaikoina paljon. Varsinkin nyt tänään kun poika oli alkanut miettimään menneisyyttään - ja tekemiään päätöksiään. Hän nimittäin olisi voinut tänä syksynä kirjoittaa jo osan aineistansa. Ainakin matematiikan. Hän olisi voinut olla ensi kevään todennäköinen vaihtoehto sen vuoden nuorimmaksi poikaylioppilaaksi. Nyt kuitenkin vaikuttaa, että matematiikankin kirjoittamiseen oli vielä kaksi ja puolivuotta aikaa. "Kirjoitan samaan aikaan kuin muutkin ikäiseni," poika ajattelee, "olen niin kuin muutkin - tavallinen."
Tavallisuus - juuri se mikä pojassa eniten risoo. Se mitä hän nimenomaan ei halua. Kulkea massan mukana. Senhän takia hän nyt tässäkin istuu ainoana "nauttimassa" syysilmasta. Sade kuitenkin yllättää/kirjoittaja kyllästyy kirjoittamaan enempää ja poikanen nousee ja lähtee takaisin koululle päin.
lauantai 1. marraskuuta 2008
Räytymispäivä ja 007
Tänään on muutamasta yhteenkolahtaneesta syystä ollut minun virallinen räytymispäiväni, vaikka sää ihan hieno tuolla ulkona onkin. Sen toteutus ei ole täydellisesti onnistunut, koska minulla on ollut melkein jopa hauskaa - tai ainakin viihtellistä. Käytiin meinaa katsomassa uusin James Pontti, joka oli eilen täällä ensi-iltaan tullut.
Leffan taso yllätti minut todella. Ajattelin, että taas sitä samaa kornia Bondia, joka on jo nähty vaikka kuinka monta kertaa. En ole mikään erikoinen Bond-fani, mutta jokainen näkemäni Bondi on ollut kuitenkin mielestäni viihtellinen (nähtyjen määrä ei kyllä taida ylittää sormieni lukumäärää.. paljonko Bondeja on ees tullut?). Tämä Bondi oli kuitenkin hieman erilainene. Korni se oli edelleen - melkein kornimpi kun aikaisemmat, mutta muutenhan se ei olisikaan Bondi. Anyway leffa sisälsi jopa yhden hieman taiteellisen kohdan. Se oli aivan huippu kyllä kun Bondi juoksenteli pihalle oopperasta. Se oli upeaa. Mielestäni leffa sisälsi myös suhteellisen hyvää huumoria ja sitä perinteistä räiskintää/tappelua/muuta häröilyä mikä olennaisesti kuuluu Bondeihin. Myös yhtä naista se vähän käytti hyväkseen ;)
Nyt on lauantai. Syyslomani melkein ohi jo. Surullista. Tämä on ollut ehdottomasti parasta aikaani täällä tähän mennessä. En tiedä kuinka sopeudun enää kouluun. Tuntuu niin surulliselta palata taas arkeen. Voi voi. Räytymispäivää viettäen,
ystäväsi Aapo
Leffan taso yllätti minut todella. Ajattelin, että taas sitä samaa kornia Bondia, joka on jo nähty vaikka kuinka monta kertaa. En ole mikään erikoinen Bond-fani, mutta jokainen näkemäni Bondi on ollut kuitenkin mielestäni viihtellinen (nähtyjen määrä ei kyllä taida ylittää sormieni lukumäärää.. paljonko Bondeja on ees tullut?). Tämä Bondi oli kuitenkin hieman erilainene. Korni se oli edelleen - melkein kornimpi kun aikaisemmat, mutta muutenhan se ei olisikaan Bondi. Anyway leffa sisälsi jopa yhden hieman taiteellisen kohdan. Se oli aivan huippu kyllä kun Bondi juoksenteli pihalle oopperasta. Se oli upeaa. Mielestäni leffa sisälsi myös suhteellisen hyvää huumoria ja sitä perinteistä räiskintää/tappelua/muuta häröilyä mikä olennaisesti kuuluu Bondeihin. Myös yhtä naista se vähän käytti hyväkseen ;)
Nyt on lauantai. Syyslomani melkein ohi jo. Surullista. Tämä on ollut ehdottomasti parasta aikaani täällä tähän mennessä. En tiedä kuinka sopeudun enää kouluun. Tuntuu niin surulliselta palata taas arkeen. Voi voi. Räytymispäivää viettäen,
ystäväsi Aapo
tiistai 28. lokakuuta 2008
Kaikenmaailman ihmisiä..
Kävin eilen tapaamassa saksalaisia kavereita Swanseassa. Nii-i, ihan oikeesti. En mä nyt mikään täydellinen antisosiaalisuus ollutkaan. ;/ No mut enivei, mentiin sitten pelaan biljardii ja keilaileen ensiksi. Se oli ihan suhteellisen mukavaakin jopa. No, sitten me mentiinkin jo syömään ja sepä vasta mukavaa olikin :b Maittavan Subway-ruoan jälkeen sitten suuntasimmekin Crossfireen, kaikkien nörttien ja muiden vastaavien kokoontumispaikkaan. Siellä nimittäin on tietokoneita. Paljon tietokoneita. Niillä sitten voi pelata toisten kanssa. Siellä sit meillä menikin loppuilta, eli pelattiin siellä neljä tuntii Counterstrike: sourcea ja Warcraft kolmosta (Frozen Thronella tietenkin ;) Oli kyllä tosi nörtti olo sen jälkeen.
Mahtavinta oli kuitenkin, kun menin bussipysäkille odotteleen bussia. Rupesin vähän ihmetteleen kun se sano että vika bussi menis kuuden aikaan (kello oli jotain kaheksan). Rupesin sit ihmetteleen kun olin netistä varmasti kattonu että yhteentoista asti kulkis bussei. Sitten näin sen mun bussin: huh huh. Ette uskokaan kuinka nopeesti reagoin kun se kääntykin risteystä ennen vasemmalle. Jalat alle vaan samantien ja vesisateeseen. Siinä sit juoksentelin sitä bussia kiinni. Paskempi homma vaan oli, että pitäis ylittää tie jotta pääsisin sinne bussiin joskus. No sain tien ylitettyy ja onnekseni seuraavalla pysäkillä oli porukkaa niin bussin pysäyttivät. Ahtauduin bussiin sisään ja sain jopa istumapaikan.
Hetken aikaa matkustettuani tein sen illan virheen: katsoin, että takarivistä poistui joku ja sinne jäi hyvin tilaa. Niinpä kävelin sinne. Siinä viiden istuimen rivissä istui vain yksi kaveri lisäkseni. En sen enempää kiinnittänyt huomiota. Joka tapauksessa se tervehti mua, vaikka kuinka yritin näyttää siltä että turha tulla jutteleen. Ynähdin jotain takasin, ja kun vilkasin sinnepäin niin huomasin kuinka sen silmät harotti ihan joka suuntaan. No siitä se sitten alko, kun se alko selittään kuulkaa ihan kaikkea. Siitä kuinka se tykkää lähtee kaupunkiin juomaan, ja tulla bussilla takas (muistakaa että kello oli kaheksan), siitä kuinka se osaa ajaa autoa ja kyseli että onks mulla työtä ja mitä teen ja kaikkee sellasta. Sitten se kerto että kuinka se on polttanu 10 jotain juttuu tänään, joista kaheksan oli kannabista ja sit se kyseli että poltaks mä pilvee, ja kaikkee muuta jännää.
No, sitten se yhtäkkiä pomppaakin sieltä paikaltaan siihen mun eteen istumaan. No, mikäpä siinä mutta kun se alkaa esitteleen mulle sen niskassa olevia finnejä. Kyselee että onks ne pahoja, montaks niitä on ja onks mulla sellasii. Joo joo... No sit alko kuule jo Aapolla menee hermot, kun se alko arvosteleen mun lettii. Kerto että se on ihan liian pitkä. Onneks oli kuitenkin ystävällinen henkilö kyseessä: lupasi leikkaa mun letin kolmella punnalla ;D Jätin tarjouksen kuitenki väliin. Sitten kaveri vielä tuli kädellänsä kokeileen mun lettiä. Huh huh.
No sit ihan yöstä se totee, et oli kiva tavata ja menee seuraavaan penkkiriviin häirköimään muita. Sellanen tarina tällä kertaa. Tässä mietin tosiaan, että matkailu tosiaan avartaa: tän matkan aikana olen jo nähnyt verille hakatun naisen, humalaisen miehen bussissa kolmen lapsen kanssa, ja lapset oli tuhat kertaa aikuisempia kuin isänsä, liian aikuisia ja nyt sit tollasen huumenarkkarin, joka kerto että käyttää huumeita joka aamu, ja aina töissä ja sillee. Mitä seuraavaksi?
Mahtavinta oli kuitenkin, kun menin bussipysäkille odotteleen bussia. Rupesin vähän ihmetteleen kun se sano että vika bussi menis kuuden aikaan (kello oli jotain kaheksan). Rupesin sit ihmetteleen kun olin netistä varmasti kattonu että yhteentoista asti kulkis bussei. Sitten näin sen mun bussin: huh huh. Ette uskokaan kuinka nopeesti reagoin kun se kääntykin risteystä ennen vasemmalle. Jalat alle vaan samantien ja vesisateeseen. Siinä sit juoksentelin sitä bussia kiinni. Paskempi homma vaan oli, että pitäis ylittää tie jotta pääsisin sinne bussiin joskus. No sain tien ylitettyy ja onnekseni seuraavalla pysäkillä oli porukkaa niin bussin pysäyttivät. Ahtauduin bussiin sisään ja sain jopa istumapaikan.
Hetken aikaa matkustettuani tein sen illan virheen: katsoin, että takarivistä poistui joku ja sinne jäi hyvin tilaa. Niinpä kävelin sinne. Siinä viiden istuimen rivissä istui vain yksi kaveri lisäkseni. En sen enempää kiinnittänyt huomiota. Joka tapauksessa se tervehti mua, vaikka kuinka yritin näyttää siltä että turha tulla jutteleen. Ynähdin jotain takasin, ja kun vilkasin sinnepäin niin huomasin kuinka sen silmät harotti ihan joka suuntaan. No siitä se sitten alko, kun se alko selittään kuulkaa ihan kaikkea. Siitä kuinka se tykkää lähtee kaupunkiin juomaan, ja tulla bussilla takas (muistakaa että kello oli kaheksan), siitä kuinka se osaa ajaa autoa ja kyseli että onks mulla työtä ja mitä teen ja kaikkee sellasta. Sitten se kerto että kuinka se on polttanu 10 jotain juttuu tänään, joista kaheksan oli kannabista ja sit se kyseli että poltaks mä pilvee, ja kaikkee muuta jännää.
No, sitten se yhtäkkiä pomppaakin sieltä paikaltaan siihen mun eteen istumaan. No, mikäpä siinä mutta kun se alkaa esitteleen mulle sen niskassa olevia finnejä. Kyselee että onks ne pahoja, montaks niitä on ja onks mulla sellasii. Joo joo... No sit alko kuule jo Aapolla menee hermot, kun se alko arvosteleen mun lettii. Kerto että se on ihan liian pitkä. Onneks oli kuitenkin ystävällinen henkilö kyseessä: lupasi leikkaa mun letin kolmella punnalla ;D Jätin tarjouksen kuitenki väliin. Sitten kaveri vielä tuli kädellänsä kokeileen mun lettiä. Huh huh.
No sit ihan yöstä se totee, et oli kiva tavata ja menee seuraavaan penkkiriviin häirköimään muita. Sellanen tarina tällä kertaa. Tässä mietin tosiaan, että matkailu tosiaan avartaa: tän matkan aikana olen jo nähnyt verille hakatun naisen, humalaisen miehen bussissa kolmen lapsen kanssa, ja lapset oli tuhat kertaa aikuisempia kuin isänsä, liian aikuisia ja nyt sit tollasen huumenarkkarin, joka kerto että käyttää huumeita joka aamu, ja aina töissä ja sillee. Mitä seuraavaksi?
torstai 23. lokakuuta 2008
"Kaikkeen tottuu...
...paitsi jääpuikkoon perseessä."
Tuota ne viisaat kertovat, ja olen pohtinut että kuinka totta tuo onkaan. Sopeutuminenhan on ollut yksi ihmisen mahtavista ominaisuuksista joiden avulla se on päässyt nykyiseen asemaansa, "evoluution huipulle". Tottuminen tai sopeutuminen voivat olla myös huonojakin juttuja. Aika useinkin. Faktahan tuntuu olevan, että ihminen ei voi olla onnellinen. Aina on jotain mitä voisi parantaa. Oikeastaan onnellisuus onkin enemmän asennekysymys. Joko sitä vaan päättää tyytyä siihen mitä on tai sitten ei. Toki sitä voisi hakea sellaista kultaista keskitietä; en ole liian ahne, mutten en turhan vaatimatonkaan.
Täällä kun on tottunu oleen paljon omissa oloissaan aika paljon, niin on sitä oppinu viihtymäänkin yksikseen. En pidä sitä oikeestaan ees pahana. Ehkä se on, ehkä ei. Mulle se kuitenkin sopii, koska olen siihen tottunut. Ehkä joskus sitten totun taas sosiaaliseen elämääni ja silleen, mutta nyt on hyvä näin :)
Tuota ne viisaat kertovat, ja olen pohtinut että kuinka totta tuo onkaan. Sopeutuminenhan on ollut yksi ihmisen mahtavista ominaisuuksista joiden avulla se on päässyt nykyiseen asemaansa, "evoluution huipulle". Tottuminen tai sopeutuminen voivat olla myös huonojakin juttuja. Aika useinkin. Faktahan tuntuu olevan, että ihminen ei voi olla onnellinen. Aina on jotain mitä voisi parantaa. Oikeastaan onnellisuus onkin enemmän asennekysymys. Joko sitä vaan päättää tyytyä siihen mitä on tai sitten ei. Toki sitä voisi hakea sellaista kultaista keskitietä; en ole liian ahne, mutten en turhan vaatimatonkaan.
Täällä kun on tottunu oleen paljon omissa oloissaan aika paljon, niin on sitä oppinu viihtymäänkin yksikseen. En pidä sitä oikeestaan ees pahana. Ehkä se on, ehkä ei. Mulle se kuitenkin sopii, koska olen siihen tottunut. Ehkä joskus sitten totun taas sosiaaliseen elämääni ja silleen, mutta nyt on hyvä näin :)
maanantai 20. lokakuuta 2008
Huumorialojen kuningas
Paikallista tiedelinjahuumoria suoraan matikan opettajaltani:
"Trigonometric identities are just like rabbits:
you get two of them together and you thirty two more..."
yks saksalainen meni viel nauraan :
"Trigonometric identities are just like rabbits:
you get two of them together and you thirty two more..."
yks saksalainen meni viel nauraan :
tiistai 14. lokakuuta 2008
Miehet vieraissa..
Mä oon tässä pohtinut erästä vanhaa tapaa, nimittäin partnerin esittelyä vanhemmille. Olen nimittäin kuullut aika monen tuttuni ja vähän vähemmän tuttuni mielipiteitä asiasta.
Ennenaikaan oli todella tärkeää, että sai vanhempiensa hyväksynnän partneristaan. Tuota ennenhän vanhemmat ne puolisot valitsivat. Nykyäänhän sitä voi karata vaikka mihin tai tehdä muuta hauskaa, mutta on vähintään kohteliasta esitellä tämä vanhempien vävy-/miniäehdokas. Jostain syystä tuntuu, että näihin miniäehdokkaisiin suhtaudutaan aina huomattavasti suuremmalla varauksella kuin tähän minun edustaman sukupuolen vastaavaan. Mistä tämä johtuu?
Kuudentoista vuoden kokemuksella olen jonkun verran oppinut, että miten pitää välit vanhempaan sukupolveen. Kuvitellaan esimerkiksi tilanne, jossa tyttö esittelee poikaystävänsä vanhemmille. Poika on kutsuttu viikonloppuna vaikkapa lounaalle. Kaikkein paras tapa tytön äitiin on tehdä vaikutus tietysti sillä hymyllä vain. Sitten kun on vielä kohtelias ruokapöydässä ja vaikka tarpeen tullen vielä kehuu ruokaa, niin siinähän on jo vaikutusta seuraavalle vuodelle. Äiti on ihan sulaa vahaa. Isäkin on oikeastaan aika helppo, varsinkin jos hänellä ei omia poikia ole. Yleisimmät puheenaiheet löytyy tietysti urheilusta tai tekniikasta. Niistä kun löytyy jotain tietämystä, niin jo ollaan isänkin suosiossa. Helppoo kun mikä. Mutta mitä sitten tytön tarvitsisi tehdä saadakseen vaikutuksen? Äideille varsinkin tuntuvat nuo ilkeät naiset, jotka meinaavat viedä oman pikku kullanupun pois elämästä, aiheuttavan suurta päänvaivaa. Aina ei oo helppoo.
Ennenaikaan oli todella tärkeää, että sai vanhempiensa hyväksynnän partneristaan. Tuota ennenhän vanhemmat ne puolisot valitsivat. Nykyäänhän sitä voi karata vaikka mihin tai tehdä muuta hauskaa, mutta on vähintään kohteliasta esitellä tämä vanhempien vävy-/miniäehdokas. Jostain syystä tuntuu, että näihin miniäehdokkaisiin suhtaudutaan aina huomattavasti suuremmalla varauksella kuin tähän minun edustaman sukupuolen vastaavaan. Mistä tämä johtuu?
Kuudentoista vuoden kokemuksella olen jonkun verran oppinut, että miten pitää välit vanhempaan sukupolveen. Kuvitellaan esimerkiksi tilanne, jossa tyttö esittelee poikaystävänsä vanhemmille. Poika on kutsuttu viikonloppuna vaikkapa lounaalle. Kaikkein paras tapa tytön äitiin on tehdä vaikutus tietysti sillä hymyllä vain. Sitten kun on vielä kohtelias ruokapöydässä ja vaikka tarpeen tullen vielä kehuu ruokaa, niin siinähän on jo vaikutusta seuraavalle vuodelle. Äiti on ihan sulaa vahaa. Isäkin on oikeastaan aika helppo, varsinkin jos hänellä ei omia poikia ole. Yleisimmät puheenaiheet löytyy tietysti urheilusta tai tekniikasta. Niistä kun löytyy jotain tietämystä, niin jo ollaan isänkin suosiossa. Helppoo kun mikä. Mutta mitä sitten tytön tarvitsisi tehdä saadakseen vaikutuksen? Äideille varsinkin tuntuvat nuo ilkeät naiset, jotka meinaavat viedä oman pikku kullanupun pois elämästä, aiheuttavan suurta päänvaivaa. Aina ei oo helppoo.
maanantai 13. lokakuuta 2008
Samojen tähtien alla - nyt ja aina.
Lähden kävelemään illalla ulos. Pitää viedä kirje postilaatikkoon. Alkaa hiljalleen jo hämärtään, katulamput ovat jo syttyneet. Postilaatikolle ei ole pitkä matka, ehkä noin viisisataa metriä. Kuuntelen siinä musiikkia matkallani. Laitan kirjeen laatikkoon ja huomaan siitä ihan läheltä lähtevän pienen kapean tien, jota ei ole valaistu. Mietin hetken, ja päätän lähteä sitä pitkin kävelemään - eihän tässä nyt parempaakaan tekemistä ole. Kun kävelen kauemmaksi tuolta valaistulta tieltä, taivaan värit alkavat erottua paremmin. On se vaihe illasta, kun voit nähdä kaikki sinisen sävyt. Taivaanrannassa vielä hieman punertaa.
Pian huomaan jo ensimmäisen tähden syttyvän taivaalle, sitten toisen. Jatkan matkaani ja huomaan selkäni takana kuun ilmestyvän esiin talojen takaa. Se on lähes täysi, mutta kuitenkin aika pieni. Jatkan vielä vähän matkaa noita nyt jo kymmeniä tähtiä katsellen. Tähtiä katsellessa muut asiat alkavat tuntua niin merkityksettömiltä. Etenkin sellaiset tekijät kuin aika ja paikka. Osittain samoja tähtiä tekin siellä Pohjolassa ihailette kuin minä täällä. Toisekseen noita samoja tähtiä aion katsella vielä eläkepäivillänikin, toivottavasti silloin myös itseäni miellyttävämmässä seurassa. Onneksi siitä ei kuitenkaan vielä tarvitse murehtia ollenkaan. Käännyn tiellä ja lähden kävelemään takaisin.
I always take the long way home.
Pian huomaan jo ensimmäisen tähden syttyvän taivaalle, sitten toisen. Jatkan matkaani ja huomaan selkäni takana kuun ilmestyvän esiin talojen takaa. Se on lähes täysi, mutta kuitenkin aika pieni. Jatkan vielä vähän matkaa noita nyt jo kymmeniä tähtiä katsellen. Tähtiä katsellessa muut asiat alkavat tuntua niin merkityksettömiltä. Etenkin sellaiset tekijät kuin aika ja paikka. Osittain samoja tähtiä tekin siellä Pohjolassa ihailette kuin minä täällä. Toisekseen noita samoja tähtiä aion katsella vielä eläkepäivillänikin, toivottavasti silloin myös itseäni miellyttävämmässä seurassa. Onneksi siitä ei kuitenkaan vielä tarvitse murehtia ollenkaan. Käännyn tiellä ja lähden kävelemään takaisin.
I always take the long way home.
sunnuntai 28. syyskuuta 2008
Aapo on jo iso poika
Tänään kävelin suureen kauppaan. Se oli suuren suuri, Tiiriön Prismaakin suurempi. Se oli sellanen kauppa joka on aina auki. Niinkun 24/7, jotta nörtitkin ymmärtää. (kyllä vain, ajattelin juuri sinua) Kävelin sinne kauppaan sisään, siellä oli paljon kauheasti tavaraa. Kävelin vaateosastolle, koska olin päättänyt aurinkolasit ostaa ihan vaan syksyn ja tulevien vesisateiden kunniaksi. Siellä oli paljon erilaisia aurinkolaseja. Toiset maksoivat 5 puntaa, toiset 12. Niissä kalliimmissa oli meinaa polarisoidut linssit. Ja mikä vielä hienompaa, mä jopa tiesin mitä se tarkoitti. Päätin siis sellaiset ostaa. Olivat kyllä upeat. Niissä on tietysti sellaset isot linssit, on kuulemma muodikasta.
Tarina ei teidän harmiksenne pääty vielä tähän. Sillä huomasin myös hyllyllisen farkkuja vähintään puoleen hintaan. Hienoa! Aapo ostaa nyt täysin yksin elämänsä ensimmäiset farkut. Niinpä niitä kattelin siinä sitten. Niissäpä ei ollutkaan sitä tuttua ja turvallista kirjainta. M pitäisi valita, niin se oli, joskus ehkä L. Joka tapauksessa ne sisälsi kahdenlaisia lukuja. Ensin oli waist ja sitten leg. Ja sitten ne luvut oli vielä täysin epäloogisia! 30 tai 34 tai 36. Mikä hiton luku se on?! No tuumiapa tietysti. Mistäs hitosta mä nyt omat lukuni tietäisin? On tuollainen puuha äitin kanssa kyl paljon helpompaa. No, ei auttanu kun kokeilla. Otin siitä eka 30/34 ja 32/34 ja menin koppiin. Laitoin ensimäiset housut jalkaan ja hyvinhän ne sopi. Sit vaan äkkii pois ja kassalle. Ai nii! Sukkiakin vois ostaa. Päätin ostaa samantien viisi paria, että sit riittää. Kattelin että jotain outoo niis sukis oli, mutta en jaksanu enempää ihmetellä, kassalle nyt. Maksoin ne ostokset ja hinnaksi tuli 18,50 puntaa. Kai mä olin kauhean komea, kun sain ne aurinkolasitkin puoleen hintaan.
Sitten kävin vielä ostamassa suklaata kauhean paljon, koska se on hyvää. Sitä sitten seuraavan viikon mussutan. On marssia ja snickkerssii. Nam! Kotiin tultuani huomasin, että joku pelle oli leikannut sukistani varret pois! Ilmankos sain punnalla parin ;o Aika kettua. No joka tapauksessa minulla on väliaikaisesti hyvä olo. Ei kuitenkaan kauaa, koska ajattelin tehdä maantiedon kotitehtävän. Tällä kertaa voisi panostaa, koska nyt tiedän että niistä tulee ihan pisteitäkin. Viimeksi taisin saada 6/15 pistettä. Eikä ees vituta.
-Aapo
Tarina ei teidän harmiksenne pääty vielä tähän. Sillä huomasin myös hyllyllisen farkkuja vähintään puoleen hintaan. Hienoa! Aapo ostaa nyt täysin yksin elämänsä ensimmäiset farkut. Niinpä niitä kattelin siinä sitten. Niissäpä ei ollutkaan sitä tuttua ja turvallista kirjainta. M pitäisi valita, niin se oli, joskus ehkä L. Joka tapauksessa ne sisälsi kahdenlaisia lukuja. Ensin oli waist ja sitten leg. Ja sitten ne luvut oli vielä täysin epäloogisia! 30 tai 34 tai 36. Mikä hiton luku se on?! No tuumiapa tietysti. Mistäs hitosta mä nyt omat lukuni tietäisin? On tuollainen puuha äitin kanssa kyl paljon helpompaa. No, ei auttanu kun kokeilla. Otin siitä eka 30/34 ja 32/34 ja menin koppiin. Laitoin ensimäiset housut jalkaan ja hyvinhän ne sopi. Sit vaan äkkii pois ja kassalle. Ai nii! Sukkiakin vois ostaa. Päätin ostaa samantien viisi paria, että sit riittää. Kattelin että jotain outoo niis sukis oli, mutta en jaksanu enempää ihmetellä, kassalle nyt. Maksoin ne ostokset ja hinnaksi tuli 18,50 puntaa. Kai mä olin kauhean komea, kun sain ne aurinkolasitkin puoleen hintaan.
Sitten kävin vielä ostamassa suklaata kauhean paljon, koska se on hyvää. Sitä sitten seuraavan viikon mussutan. On marssia ja snickkerssii. Nam! Kotiin tultuani huomasin, että joku pelle oli leikannut sukistani varret pois! Ilmankos sain punnalla parin ;o Aika kettua. No joka tapauksessa minulla on väliaikaisesti hyvä olo. Ei kuitenkaan kauaa, koska ajattelin tehdä maantiedon kotitehtävän. Tällä kertaa voisi panostaa, koska nyt tiedän että niistä tulee ihan pisteitäkin. Viimeksi taisin saada 6/15 pistettä. Eikä ees vituta.
-Aapo
lauantai 27. syyskuuta 2008
Tippadappa
No niin, täällä taas. Enpä oo kauheasti jaksanu kirjotella viime aikoina teille, kun enpä oo jaksanu. On niin kauheasti kaikkee muuta ollu. Se ei tietenkään tarkoita, että ettekö te olisi olleet mielessäni mutta kun ei tää telepatia oikein kulje merien yli. Täällä siis kaikki on ihan hyvin paitsi että koulu ei nyt kauhean mukavaa ole. Tai on, mutta sitä on vähän liikaa. Sitten pitäs hissan tutkimusta varten käydä yliopistolla ja se vähän nyt ahdistaa. :p Tässä vaiheessa nyt yhteinen onnittelu kaikille kirjotuksista hengissä selvinneille! Hieno saavutus sekin :p Nyt taitaa kaikilla alkaa tauko taas. Kevättä odotellessa ^^
Tänään käytiin tuolla Swanseassa pikkuveljen kanssa ja oli kyllä melkosta seikkailua. Mä tunsin paremmin paikat kun se :D No, käytiin jossain vesipuistossa/kylpylässä/mikälie, jossa oli ihan kivaa. Se vaan oli tarkotettu vissiin noin 5-10 vuotta nuoremmille, mutta mikäs siinä. Vähän nolotti kun ne vartijatkin oli vissiin nuorempia :D No, niitä siellä ainakin riitti. Ja sit siellä ei ollu saunaakaan :o Ihme paikka.
Täällä siis kaikki suhteellisen hyvin täällä. Koulua en nyt tällä hetkellä kai olekaan vaihtamassa. Täytyy kattoo miten elämä taas heittelee. Koko tämä viikko ja viime viikonloppu on ollut aurinkoista, aamut on aika kylmii mutta muuten vähän turhankin lämmintä. Ja päätä särkeny koko ajan, kun en oo arskoja vielä jaksanu ostaa. Vois senkin huomenna toteuttaa :p Täällä siis elämä etenee kun etenee.
Oon muuten ollu tääl yli kuukauden. Koko reissuhan kestää vain 10. Olen siis jo kohta takasin ^^
-Aapo, jonka päätä särkee.
Tänään käytiin tuolla Swanseassa pikkuveljen kanssa ja oli kyllä melkosta seikkailua. Mä tunsin paremmin paikat kun se :D No, käytiin jossain vesipuistossa/kylpylässä/mikälie, jossa oli ihan kivaa. Se vaan oli tarkotettu vissiin noin 5-10 vuotta nuoremmille, mutta mikäs siinä. Vähän nolotti kun ne vartijatkin oli vissiin nuorempia :D No, niitä siellä ainakin riitti. Ja sit siellä ei ollu saunaakaan :o Ihme paikka.
Täällä siis kaikki suhteellisen hyvin täällä. Koulua en nyt tällä hetkellä kai olekaan vaihtamassa. Täytyy kattoo miten elämä taas heittelee. Koko tämä viikko ja viime viikonloppu on ollut aurinkoista, aamut on aika kylmii mutta muuten vähän turhankin lämmintä. Ja päätä särkeny koko ajan, kun en oo arskoja vielä jaksanu ostaa. Vois senkin huomenna toteuttaa :p Täällä siis elämä etenee kun etenee.
Oon muuten ollu tääl yli kuukauden. Koko reissuhan kestää vain 10. Olen siis jo kohta takasin ^^
-Aapo, jonka päätä särkee.
torstai 11. syyskuuta 2008
Hyvaa iltaa.
Hyvaa iltaa kaikki ystavani siella kaksi tuntia minua edella. Aika surullista sinansa ajatella se niin. Kaikkeahan voi tapahtua kahden tunnin aikana niin. Vaikkapa sitten maailma loppua niin. Mutta joopa joo, se jaarittelusta ja asiaan:
Mina muutin eilen. Ei oikein ollut viihtyisa kamppa se ja Lyndaankaan en oikeen lammenny, niinpa me yhdessa paatimme etta ehka parempi molemmille jos ma muutan. Silla oli sen kadenkin kanssa jotain ongelmia. Muutin totta tosiaan joo... Se olikin melkonen seikkailu se, mutta en siita nyt jaksa kirjottaa. Anteeksi. Uusi osoitteenihan on nyt sitten:
30 Llys Cilsaig
Dafen, Llanelli (se muuten lausutaan ihan oudosti, welshia kun on)
SA14 8QT
United Kingdom
Niin, kaupunkiakin tosiaan vaihdoin siina samalla. Koulumatka kestaa nyt sitten 1h 10min bussilla + 15 minuutin kavelymatka paalle. Nais :p Mutta kaikesta huolimatta olen nyt onnellinen. Asun hienossa omakotitalossa, suht. rauhallisella seudulla ja mika parasta, nyt mun ymparilla on oikea perhe! Se on aika hassua se. Kun tuossa ensimmaista paivallistakin soin, niin oli aika hassua keskustella samaan aikaan, kun olin ylhaisessa yksinaisyydessa syomaan tottunu. Pelailtiin tuossa pikkuveljen kanssa XBoxiakin :D Tosiaan, perheeseeni kuuluu pikkuveli Matthew taimitenikinakirjotetaankaan, joka on varmaan 10 paikkeilla, toinen veli joka on aikalailla mun ikanen ja aiti.
Koulua kayn tosiaan Swansea Collegessa ja loysin sielta jo yhen ystavani aidin tutunkin :p (Kysykaa tata tarinaa Chlta) Niin siis linja on IB (International Baccalaureate) joka on sellanen 2-vuotinen kansainvalinen linja. Yrittivat mua ensin houkutella kahdeksi vuodeksi jaamaankin. Voisin myos kayda toisen vuoden Suomessa IB-koulussa halutessani. Ans kattoo ny... Elama on ihan kivaa ja sillee, mutta kattellaan. Kiitos kaikille tuesta. Kyllahan ma sen sun bittimossos tanne asti sain Laura, kiitos siita.
Harmi vaan, kun niin tiukalle jai tama Laurin havio. Saali sinansa. Oisit sa Hila sen verta voinu vaarin laskee ^^
-Aapo, joka on aina valilla onnellinenkin :p
Mina muutin eilen. Ei oikein ollut viihtyisa kamppa se ja Lyndaankaan en oikeen lammenny, niinpa me yhdessa paatimme etta ehka parempi molemmille jos ma muutan. Silla oli sen kadenkin kanssa jotain ongelmia. Muutin totta tosiaan joo... Se olikin melkonen seikkailu se, mutta en siita nyt jaksa kirjottaa. Anteeksi. Uusi osoitteenihan on nyt sitten:
30 Llys Cilsaig
Dafen, Llanelli (se muuten lausutaan ihan oudosti, welshia kun on)
SA14 8QT
United Kingdom
Niin, kaupunkiakin tosiaan vaihdoin siina samalla. Koulumatka kestaa nyt sitten 1h 10min bussilla + 15 minuutin kavelymatka paalle. Nais :p Mutta kaikesta huolimatta olen nyt onnellinen. Asun hienossa omakotitalossa, suht. rauhallisella seudulla ja mika parasta, nyt mun ymparilla on oikea perhe! Se on aika hassua se. Kun tuossa ensimmaista paivallistakin soin, niin oli aika hassua keskustella samaan aikaan, kun olin ylhaisessa yksinaisyydessa syomaan tottunu. Pelailtiin tuossa pikkuveljen kanssa XBoxiakin :D Tosiaan, perheeseeni kuuluu pikkuveli Matthew taimitenikinakirjotetaankaan, joka on varmaan 10 paikkeilla, toinen veli joka on aikalailla mun ikanen ja aiti.
Koulua kayn tosiaan Swansea Collegessa ja loysin sielta jo yhen ystavani aidin tutunkin :p (Kysykaa tata tarinaa Chlta) Niin siis linja on IB (International Baccalaureate) joka on sellanen 2-vuotinen kansainvalinen linja. Yrittivat mua ensin houkutella kahdeksi vuodeksi jaamaankin. Voisin myos kayda toisen vuoden Suomessa IB-koulussa halutessani. Ans kattoo ny... Elama on ihan kivaa ja sillee, mutta kattellaan. Kiitos kaikille tuesta. Kyllahan ma sen sun bittimossos tanne asti sain Laura, kiitos siita.
Harmi vaan, kun niin tiukalle jai tama Laurin havio. Saali sinansa. Oisit sa Hila sen verta voinu vaarin laskee ^^
-Aapo, joka on aina valilla onnellinenkin :p
tiistai 2. syyskuuta 2008
No mutta iltapaivaa.
Eilen oli hieno paiva. Olin sopinut puhelun jollekin tadille koululta, joka kertoisi mita pitaisi tehda. Sitten kaikki olisi hyvin ja sillee :) No, soitan... Siella tati vastaa ja kysyy jostain mun helvetin timetableista ja kertoo etta tuu sit kaymaan siella sen luona ja kertoo huoneensa numeron koululla. Paateltyani etta timetable vois vaikka meinaa lukkarii, lahdin kaveleen koululle. Otanpa samalla aikaa kauanko koulumatkani jalan kestaa.
Matka meni ihan mukavasti, parit kivat maisematkin ja onneks on poutaa. Matkaan kesti 50 minuuttii. Kavelen koululle, olen ihan hukassa ja sitten alan seikkaileen ympari rakennusta. Ja parin kyselyn jalkeen loydan kuin loydankin taman kyseisen naisen. No helvetti, taas se kyselee niista timetableista ja yritan selittaa ettei mulla oo sita!! "Right", se sanoo ja kaskee mua seuraamaan. No sit mennaan International Officeen ja kysellaan siella kaikenlaista.
Kysellaan jarjestoa ja kaikenlaista. Luetaan jotain paksua opasta ja lopputulokseksi todetaan, etta ei ne voi mua ottaa, etta otappa yhteytta EF:n etta niitten pitas antaa jotain tietoo ja sillee. Ma lahden takas kotiin. Silla aikaa on tietysti alkanu viela sataan vetta. Tuli niin joku leffa mieleen, jossa hei kun menee huonosti niin alkaa sataan vetta.
Olen aivan murtunu. Tekis mieli vaan itkea. Olla siina ja itkea. Viela sita enemman ma toivoin, etta joku mun rakastamistani ihmisista rutistais mua kovaa ja sanois: "Aapo, kylla sa parjaat." No, taman ajatuksen rohkaisemana kavelen kotiin, selitan asiat host-aidille ja se sano soittavansa mun vastuuhenkilolle. No, hyva niin. Eihan tassa mitaan. Sitten sanoin: "Aapo, kylla sa parjaat." Ja niin, kyllahan ma kai sit parjaan. :)
Eilen oli hieno paiva, toivottavasti tanaan on viela hienompi. Kiitos teille taas kommenteista ja sillee. Taalla se teidan pikkupoikanne vaan seikkailee ja kolhii polviaan. :) Kiitos ja nakemiin taas talta eraa.
-Aapo, jolla ei ainakaan enaa ole odotuksia.
Matka meni ihan mukavasti, parit kivat maisematkin ja onneks on poutaa. Matkaan kesti 50 minuuttii. Kavelen koululle, olen ihan hukassa ja sitten alan seikkaileen ympari rakennusta. Ja parin kyselyn jalkeen loydan kuin loydankin taman kyseisen naisen. No helvetti, taas se kyselee niista timetableista ja yritan selittaa ettei mulla oo sita!! "Right", se sanoo ja kaskee mua seuraamaan. No sit mennaan International Officeen ja kysellaan siella kaikenlaista.
Kysellaan jarjestoa ja kaikenlaista. Luetaan jotain paksua opasta ja lopputulokseksi todetaan, etta ei ne voi mua ottaa, etta otappa yhteytta EF:n etta niitten pitas antaa jotain tietoo ja sillee. Ma lahden takas kotiin. Silla aikaa on tietysti alkanu viela sataan vetta. Tuli niin joku leffa mieleen, jossa hei kun menee huonosti niin alkaa sataan vetta.
Olen aivan murtunu. Tekis mieli vaan itkea. Olla siina ja itkea. Viela sita enemman ma toivoin, etta joku mun rakastamistani ihmisista rutistais mua kovaa ja sanois: "Aapo, kylla sa parjaat." No, taman ajatuksen rohkaisemana kavelen kotiin, selitan asiat host-aidille ja se sano soittavansa mun vastuuhenkilolle. No, hyva niin. Eihan tassa mitaan. Sitten sanoin: "Aapo, kylla sa parjaat." Ja niin, kyllahan ma kai sit parjaan. :)
Eilen oli hieno paiva, toivottavasti tanaan on viela hienompi. Kiitos teille taas kommenteista ja sillee. Taalla se teidan pikkupoikanne vaan seikkailee ja kolhii polviaan. :) Kiitos ja nakemiin taas talta eraa.
-Aapo, jolla ei ainakaan enaa ole odotuksia.
lauantai 30. elokuuta 2008
No niin.
Ensimmainen viikko alkaa olla takana. Ehka puhumaan oppimiseni jalkeen kaikkein sosiaalittomin. Ei se mitaan. Olen keskustellut jopa kahden eri ihmisen kanssa taman aikana. (ei lasketa mitaan tervehtimisia, ostoksia tai muita) No, olen ainakin lukenut paljon Sofian Maailmaa. Olen myos kavellyt suhteellisen paljon ja jonkun verran valokuvaillut. Muutamia valokuvia voikin jo sit loytaa sielta Facebookista, johon Ilarikin eksyi.
-Aapo, jolla Kaarenin vaitteista huolimatta on teita ikava.
P.S. Ihmisilla taalla on paljon tatuointeja iasta riippumatta ja ne juo paljon Strongbowia :)
-Aapo, jolla Kaarenin vaitteista huolimatta on teita ikava.
P.S. Ihmisilla taalla on paljon tatuointeja iasta riippumatta ja ne juo paljon Strongbowia :)
keskiviikko 27. elokuuta 2008
Kiitokset teidan kaikkien kommenteista. Ja Laura laheta sit vaikka mun sahkopostiin sen kummityttosi kuvia, jossain vaiheessa :) Ostin tuossa eilen ittelleni liittyman, ja aattelin etta se on ehka helpoin keino saada muhun yhteytta. Ja jos vahan etsiin netista puhelun valittavaa firmaa, ei se maksa paljon paskaakaan. Jos viela halvemmalla haluu paasta niin lataa koneelle Skypen ja hommaa siihen puheaikaa. Puhua sais n. kahden sentin minuuttivauhdilla. Numeroni on 447940395220.
Loysin muuten eilen sellasen paikan, joka on varmasti Swansean kaunein. Ja siella ei ollu ees ketaan muuta. Sellanen vuori, jonka paalla ei oo taloja. Siella kasvaa vaan kanervaa ja mantyja. Ja... sielta nakee koko Swansean, meren - kaiken.
-Aapelikaapeli :p
Loysin muuten eilen sellasen paikan, joka on varmasti Swansean kaunein. Ja siella ei ollu ees ketaan muuta. Sellanen vuori, jonka paalla ei oo taloja. Siella kasvaa vaan kanervaa ja mantyja. Ja... sielta nakee koko Swansean, meren - kaiken.
-Aapelikaapeli :p
tiistai 26. elokuuta 2008
Perilla
No niin, perilla ollaan ja kolmatta paivaa Swanseassa vietetaan, koska ekan paivan olin Winchesterin campusalueella. Varmaan jotkut teista jotain juttua on jo kuullutkin, kun muutaman tekstiviestin olen lahettanyt. Joka tapauksessa, talla pojalla ei mitaan hataa ole. :) toisaalta, mahan selviin mista vaan ja silleen.
Pikku hiljaa oon alkanu oppiin kattoon aina eka oikeelle tieta ylittaessani ja sillee. Talo, jossa asustan on aika jarkyttavan pieni, sellanen rotan kolo :D noo, onneksi hostin asenne on etta jos nyt syomaan tuun niin hyva. Taa viikko on kylla alkanu aika tylsasti, kun en oo kun telkkaa kattellu ja kavelly ympariinsa Manseltonia - kai. Tanaan oon chillaillu kaupungilla, joka on edelleenkin mulle yks mysteeri. Ehka tama tasta.
Talla hetkella istun sellaisessa kauppahallissa, haistelen tuoreen kalan sulotuoksuja ja vieressa olevassa kahvilassa soi - mikapa muukaan kuin Mamma Mian soundtracki :p Pikku hiljaa olen alkanut totuttautua ajatukseen etta taalla seuraavat 45 viikkoa elamastani viettaisin. Ei se nyt mahdotonkaan ajatus kai ole. Varmasti viela jarkytyn moneen kertaan ja silleen, mutta ei se mitaan. Ois vaan jo nyt niin paljon asioita, joista haluisin kertoa teille kaikille rakkaille ystavilleni.
No, kohta taidan menna ostamaan itselleni jonkinlaisen liittyman, kirjepaperia ja -kuoria, seka nenaliinoja. Kyllahan tama ehka sitten tasta. :) Olkaahan kiltisti tekin siella.
-Aapo, joka vaan sattuu tykkaan teista :)
P.S. Hostilla on myos 7-viikkoinen kissanpentu, joka on raapinut kateni ihan verille :D
Pikku hiljaa oon alkanu oppiin kattoon aina eka oikeelle tieta ylittaessani ja sillee. Talo, jossa asustan on aika jarkyttavan pieni, sellanen rotan kolo :D noo, onneksi hostin asenne on etta jos nyt syomaan tuun niin hyva. Taa viikko on kylla alkanu aika tylsasti, kun en oo kun telkkaa kattellu ja kavelly ympariinsa Manseltonia - kai. Tanaan oon chillaillu kaupungilla, joka on edelleenkin mulle yks mysteeri. Ehka tama tasta.
Talla hetkella istun sellaisessa kauppahallissa, haistelen tuoreen kalan sulotuoksuja ja vieressa olevassa kahvilassa soi - mikapa muukaan kuin Mamma Mian soundtracki :p Pikku hiljaa olen alkanut totuttautua ajatukseen etta taalla seuraavat 45 viikkoa elamastani viettaisin. Ei se nyt mahdotonkaan ajatus kai ole. Varmasti viela jarkytyn moneen kertaan ja silleen, mutta ei se mitaan. Ois vaan jo nyt niin paljon asioita, joista haluisin kertoa teille kaikille rakkaille ystavilleni.
No, kohta taidan menna ostamaan itselleni jonkinlaisen liittyman, kirjepaperia ja -kuoria, seka nenaliinoja. Kyllahan tama ehka sitten tasta. :) Olkaahan kiltisti tekin siella.
-Aapo, joka vaan sattuu tykkaan teista :)
P.S. Hostilla on myos 7-viikkoinen kissanpentu, joka on raapinut kateni ihan verille :D
perjantai 22. elokuuta 2008
Lähtö
Toddiih... Rypäleitä perseessä - tai ainakin lähtö huomenna. Tätä juttua kirjottaessa alkaa melkeen jännittäänkin. Teille kaikille lapsosille tiedoksi nyt vielä sitten että tosiaan Swanseahan olen lähdössä.
Osoitehan on:
54 Elgin street, Manselton, Swansea SA5 8QE
-Aapo, joka ei ole hermostunut.
torstai 21. elokuuta 2008
Uusi blogi
Varmasti osa teistä lapsosista muistaakin vanhan blogini, joka sitten viime vuoden vaihteeseen hyytyi teidän onneksenne. Nyt kuitenkin puhdasta ilkeyttäni olen päättänyt yrittää aloittaa uudelleen - uusin kujein. Jos tämä kaikki ei vielä kuulosta tarpeeksi pahalta, niin voin tarpeen tullen asiaa varmistella kertoilemalla myös tarinoista ja tapahtumista tuolla maailmalla - tai siis Walesissa.
Että tervetuloa taas lukemaan kauheuksiani, ilo on minun puolellani :)
-Teidän enemmän ja vähemmän pieni ystävänne, Lord Kivinen
Tilaa:
Kommentit (Atom)